MINUSTA

Olen Jyri Manninen, ammattivalmentaja, psyykkinen valmentaja ja brasilialaisen jiu-jitsun 3. asteen mustavyö.

Aloitin brasilialaisen jiu-jitsun vuonna 2004. Kuten monella muullakin, alussa kyse oli ennen kaikkea omasta harjoittelusta ja halusta tulla paremmaksi. Kilpaileminen tuli nopeasti mukaan, ja muutamaa vuotta myöhemmin jiu-jitsu vei minut jo Brasiliaan asti.

Harjoittelin pitkiä jaksoja Brasiliassa Demian Maian alaisuudessa, kilpailin Suomessa ja kansainvälisesti ja etenin hänen oppilaanaan siniseltä vyöltä aina mustalle vyölle asti.

Jossain vaiheessa matkan varrella tapahtui kuitenkin jotain olennaisempaa.

Minua alkoi kiinnostaa yhä enemmän se, miten muita ihmisiä autetaan kehittymään.

KILPAILIJASTA VALMENTAJAKSI

Oma kilpailu-urani jatkui vielä pitkään. Voitin muun muassa Suomen mestaruuksia ja vuonna 2014 IBJJF:n No-Gi-maailmanmestaruuden masters-sarjassa.

Samaan aikaan oma suhteeni jiu-jitsuun alkoi muuttua.

Huomasin saavani yhä enemmän merkitystä opettamisesta, valmentamisesta ja siitä hetkestä, kun toinen ihminen ymmärtää jotain, mitä ei vielä hetki sitten ymmärtänyt.

Vuonna 2015 sain mahdollisuuden ottaa vastuulleni Crest Professional Fighting Centerin jiu-jitsuohjelman. Siinä vaiheessa jiu-jitsusta ja valmentamisesta tuli lopullisesti ammattini.

Kuusi vuotta myöhemmin perustin yhdessä Joni Stenholmin, Antti Lehdon ja Johan Kommosen kanssa Buli Jiu-Jitsun Helsinkiin.

Valmentamisesta oli tullut paljon enemmän kuin tekniikoiden opettamista.

VALMENTAMISTA VOI OPPIA

Mitä enemmän valmensin, sitä selvemmäksi minulle tuli yksi asia:

Hyvä urheilija ei automaattisesti ole hyvä valmentaja.

Eikä pitkä valmennuskokemuskaan tarkoita, että valmentaja olisi valmis.

Olen opettanut jiu-jitsua yli 20 vuotta, mutta tapani valmentaa on muuttunut matkan aikana valtavasti. Monet asiat, joita pidin joskus hyvänä opettamisena, tekisin tänään toisin.

Aloin kiinnostua yhä enemmän siitä, mitä oppimistilanteessa oikeastaan tapahtuu. Miksi yksi tapa auttaa yhtä ihmistä mutta ei toista? Miksi joskus pieni muutos ajattelussa muuttaa urheilijan tekemistä enemmän kuin kymmenen uutta tekniikkaa? Ja mikä valmentajan tehtävä siinä kaikessa oikeastaan on?

Näiden kysymysten vuoksi lähdin opiskelemaan valmentamista myös jiu-jitsun ulkopuolelta. Kouluttauduin ammattivalmentajaksi ja psyykkiseksi valmentajaksi ja syvensin osaamistani oppimisesta, pedagogiikasta, psykologiasta ja harjoittelun suunnittelusta.

Mitä enemmän olen oppinut, sitä vähemmän minua kiinnostaa kysymys:

Mitä urheilijan pitäisi harjoitella?

Paljon kiinnostavampi kysymys on:

Miten juuri tämän ihmisen kannattaa harjoitella?

MASTER ATHLETE BY MANNINEN

Iän myötä myös oma näkökulmani urheiluun muuttui.

Tavoitteellisuus ei kadonnut mihinkään. Halu kehittyä ei kadonnut. Mutta ympärille oli tullut kokonainen elämä: työ, perhe, vastuut ja rajallinen määrä aikaa.

Lopulta jouduin kohtaamaan tämän myös paljon konkreettisemmin.

Keväällä 2026 kävin läpi kahden lonkan tekonivelleikkauksen.

Yhtäkkiä kysymys siitä, mitä tapahtuu urheilijalle, kun keho ei enää mahdollista samoja asioita kuin ennen, ei ollutkaan vain jotain, mitä kohtasin valmennettavissani.

Se oli minun kysymykseni.

Ja ehkä juuri silloin aloin ymmärtää entistä paremmin, ettei master-urheilijan valmentamisessa ole kyse vain ikääntyvän kehon huomioimisesta. Kyse on siitä, miten tavoitteellisuus, rajallisuus ja muu elämä saadaan mahtumaan samaan kokonaisuuteen.

Sama maailma tulee vastaan yhä uudelleen myös valmennettavissani.

Aikuisella urheilijalla ongelma ei useinkaan ole motivaation puute. Päinvastoin. Moni master-urheilija osaa tehdä kovaa töitä vähän liiankin hyvin.

Vaikeampi kysymys on, kuinka harjoitella tavoitteellisesti vuodesta toiseen niin, että kehitys jatkuu ja samalla elämä säilyy elämisen arvoisena.

Tästä ajatuksesta on vähitellen syntynyt MASTER ATHLETE BY MANNINEN.

Minua kiinnostaa, kuinka hyväksi ihminen voi vielä tulla.

Ei siitä huolimatta, että hänellä on ikää, työ, perhe ja muu elämä – vaan ottamalla ne kaikki mukaan siihen kokonaisuuteen, jonka sisällä urheilijaksi kasvaminen tapahtuu.

Tavoitteena voi olla maailmanmestaruus. Se voi olla oman jiu-jitsupelin rakentaminen aivan uudelle tasolle. Tai yksinkertaisesti halu nähdä, mihin oma potentiaali vielä riittää.

Minun tehtäväni valmentajana on auttaa löytämään siihen mahdollisimman hyvä reitti.